Näyttävä Noormarkun ruukki 

Ahlströmin Noormarkun ruukkialue on yksi Suomen suurimmista ja näyttävimmistä ruukkialueista.

Se on ollut vuodesta 1870 alkaen Ahlströmin omistuksessa, ja juuri tänä aikana se on rakentunut nykyiseen loistoonsa.

Ruukin varhaishistoriaa

1400-luvulla Noormarkussa sijaitsi kartano, jota kutsuttiin Herrgårdiksi. Vuosisatojen aikana sillä oli useita eri omistajia. Vuonna 1795 Herrgårdin tila siirtyi kenraali-adjutantti Carl Constantin de Carnallille, joka sai vuonna 1806 tilalle Ruotsin kuninkaalta privilegion eli oikeuden rautaruukin perustamiseen. Noormarkun ruukki oli viimeinen Ruotsin vallan alla Suomeen perustettu rautaruukki. 

Ahlströmin omistukseen 

Vuonna 1863 ruukki siirtyi porilaiselle kauppiaalle Karl Johan Lönegrenille, joka kunnosti muun muassa heikosti toimineen Makkarakosken sahan. Lönegrenin jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin Noormarkun ruukki tuli pakkohuutokauppaan vuonna 1870, josta sen maa- ja metsäalueineen osti merikarvialainen liikemies Antti Ahlström. Ruukki oli uudelle omistajalleen siirtyessään varsin huonossa kunnossa, sillä sen edellisillä omistajilla ei ollut taloudellisia resursseja alueen ylläpitoon ja kunnostamiseen. 

Ruukin siirryttyä Ahlströmille saha paloi vuonna 1875 ja paja kahdesti vuosina 1883 ja 1893, joten sekä paja että saha jouduttiin rakentamaan uudelleen. Viimeisen pajan palon jälkeen paja päätettiin rakentaa kivestä. 

Kiinnostava kokonaisuus

Ahlströmin suku rakennutti reilun 60 vuoden ja kolmen sukupolven aikana ruukkialueelle kolme merkittävää suvun asuinrakennusta eli Isotalon, Havulinnan ja Villa Mairean sekä runsaasti muita huomattavia rakennuksia, kuten Pääkonttorin, Klubin, työväenasuntoja ja virkailijahuviloita. Yhdessä nämä rakennukset muodostavat varsin näyttävän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Noormarkun ruukki on edelleen Ahlströmin suvun omistuksessa.